. JIGIPÄÄ-SPONSORIA ETSIMÄSSÄ .

Nonniin, pientä päivitystä syysiltaan. Jahtaamassa ollaan Johnnyboyn kanssa käyty tässä jotakin kertoja heikolla menestyksellä, paitsi viimenen kerta olikin jo hieman hienompi reissu. Ellei sitten lasketa rahana sitä kasaa jigipäitä joita jätin pohjaan.

Hyvällä kuhapaikalla Stadin rannalla käytiin joku viikko sitten jolloin taisi ainokaiseksi päätyä pienenpieni kuhan puikula. Muistaakseni tuuli niin että vieläkin hieman leegot kalisee. Toinen kerta oli kun päätimme mennä koittamaan "catch and release" meiningillä likaisia kuhia Vanhankaupungin kosken suvannosta. Vesi oli tuolloin melkeen kuin musta maitokahvi vaahdolla. Kalaa ei tullut muuta kuin säälittävä hauenpoikanen. Keskellä suvantoa molautteli isompi jalokala aika ajoin, mutta kohteliana kavereina ajankohdan takia sitä ei edes yritetty. Tai ainakaan heitot eivät sinne yltäneet. Lupia ostaessa Meri-infosta meille kerrottiin että lipo'ajat vetävät taimeniakin haaviinsa, jotkut jopa 4-5 kappaletta päivässä. Tätä ei uskottu heti, eikä edes lähtiessä paikalta kun olimme nähneet lipoajien saavan vain muutaman särkikalan.

Mutta sitten iltaan hyvällä kuhapaikalla, joka muutti käsityksiämme kalastuksesta lopuiksi ajoiksi. Siis ihan normi reissuhan se oli, mitään ei saatu ja kaikki meni. Ei vaiskaan, jahdin korkkasi johnnyboy luultavasti joidenkin mielestä ihan "hyvällä ahvenella", joka päästettiin tietenkin takaisin. Minä jätin siinä aikani kuluksi kympillä jigipäitä pohjaan kunnes korkkasin ensimmäiseni, särkikalan. Ensimmäinen särki joka tullut virvelillä, wu huu. Siitä sen kummemmin masennuttua, aloin taas koristelemaan pohjaa jigipäillä(honkkarista saa yleensä hyvin kymppikoon päitä, joita lähes aina käytämme). Kunnes, Johnnyboyllä KOVA VETO päällä! Kalaa sen kummemmin väsyttelemättä kelaus rantaan ja minä kumarruin ottamaan kalaa naamasta kiinni ja siirto kuivalle maalle. Hyvän kokoinen ruokakuha, ja koko kelausmatkan vääntö kruunasi fisun. 42-45cm. Kuhan noston jälkeen samalta suunnalta selviä yrityksiä mutta mitään ei kunnolla kiinni. Sitten olikin hetken hiljaista lukuunottamatta kirosanoja, jotka kaikuivat sillan alla minun jättäessä jigipäitä pohjaan. Taisi Johnnyboykin minua jo hieman kirota, ainakin salaa, yhteiset jigipäät kun ovat käytössä. Johonkin väliin sain pari pientä apporaa, toinen silmien välistä, ja toinen silmästä kiinni. Tarkkaa puuhaa.

Johnnyboy alkoi taas lämmetä...kala kiinni, hyvää vetoa alas ja sivulle. Ruokakalaa kun oli vasta se yksi kuha, rehti kelaus ja taas naamarista kalaa kiinni ja kesytys rannalle. Kalan ollessa mittannen ja yli, niin ei muuta kun polkupyörän U-lukkoa naamaan ja veret ulos.

Ei siinä, heittely jatkuu ja jostain syystä saan tunteen että nyt saan jonkun oikean kalan, ja sanon sen vielä ääneen heittäessä. Jigi pitkälle ja pohjaan, pari metriä nypyttelyä ja siiman heilahtaessa rankka vastaveto. KIINNI! Kala vetää yllättävän hyvin vastaan ja oletin jo hieman isompaa kuhaa. Loppuun asti kala taistelee kuin jalokala ja rannassa kalan nähtyämme jo hieman ihmeteltiin että mites normi mittakuha noin äkäinen on. Kala ylös ja suut ammolle. Sehän on taimenkuha, hä? Ei me nyt mitää kalastus-insinöörejä olla mutta ehkä kalan tunnistus olisi voinut olla hieman tarkempaa tässä vaiheessa. Kalasta muutamat kuvat ja takaisin veteen turvallisesti. Hetken päästä Johnnyboy heittää että ehkä se olikin TURSKA! Kännykän kautta googlesta kuvaa ja turskahan se, epäilemättä. Mutta mitä se teki rannalla parin metrin syvyydessä ja miksi taisteli alusta loppuun? Se jää arvoitukseksi. Turskaa en koskaan ole nähnyt muuten kuin kalapuikko-muodossa, joten hieno päivä ja ensimmäinen turska ylös!

Tästä sitten jatketaan kohti talvea. Veneen hankkiminen Helsinkiin koko ajan kuumana topikkina, mutta kaikki ajan kanssa. Nyt vaan säästöpossua rikkomaan jotta saadaan vielä muutama jigipää ennen kuin jäät tulee! Sitten keskitytäänkin pilkkimiseen! STAY TUNED!